Koulusta jaettavien lappujen vähäisyys välillä ihmetyttää. Vanhempainillassa sitten paljastuukin totuus. Tiedotteita ja lappuja on kyllä jaettu, mutta hupsista vaan, ne ovatkin unohtuneet pulpettiin.

Koulun ja kodin välinen yhteydenpito on monesti oppilaan vastuulla. Pienissä päissä on kuitenkin niin paljon muistettavia asioita, ettei sinänsä ihme, että ihan kaikkea ei aina muista. Tärkeitä viestejäkin mahtuu mukaan, kuten esimerkiksi koulun kuukausitiedote. Koulun kuukausitiedotteessa on yleensä selvästi merkitty koulun tapahtumat ja siitä on helppo seurata, missä mennään. Onneksi tiedote löytyy nykyisin myös Wilmasta!

Vanhempainyhdistyskin lähettelee koteihin lippusia ja lappusia. Yleensä niissäkin on melko painavaa asiaa, kerho- tai tapahtumatiedotteita. Jatkuvasti mietimmekin, miten postin kulkeutumista koteihin vanhemmille voistaisiin parantaa. Vanhempien kun kovasti toivottaisiin osallistuvan koulun ja kodin väliseen yhteystyöhön tai ainakin saavan kaiken mahdollisen informaation siitä.

Mitä muistuu mieleen omasta kouluruuasta?

Itse muistan kumiperunat. Ne oli ne perunat, jotka oli valmiiksi kuorittuja perunoita ilmatiiviissä muovissa. Muuten ihan maistuvia, mutta jos olisi pudottanut lattialle, peruna olisi luultavasti pomppinut kuin suppari.

Kumiperunoista ainakin ollaan päästy...

Miltä ruoka sitten maistaa nykykoulussa?

Pinaattiletut ja kalapuikot saavat ainakin meillä kiitosta. Toisinaan lapsi kertoo, että ei ole syönyt koulussa mitään, koska ruoka oli niin pahaa. Onko lapseni ronkeli vai ovatko kouluruuat välillä pahoja?

Ruuan hinnannousu saattaa vaikuttaa myös kouluruuan laatuun. Helsinkiläiskoulussa yhden aterian hinta on keskimäärin 80 cent.

Olen iloinen, että koulu tarjoaa joka päivä lämpimän aterian. Kannustankin lasta syömään kunnolla koulussa, koska muuten elämämme muodostuu astetta hankalammaksi...

Tässä pätee Atrian mainoksestakin tuttu totuus: Hyvä ruoka-- parempi mieli!